Otsikko Garbagen kappaleesta Only Happy When It Rains. Liittyy minuun, siis jos ajatellaan että hymyily symboloi onnellisuutta. Ainoastaan illalla pimeässä, omassa sängyssä, silleen ettei edes kuule mitään, ei näe, tulee ihan sillee kunnolla turvallinen olo. Sen takia, koska siellä ei ole muita; sen takia, koska mua ei voi sillon nähdä.  En yleensä nykyään edes halua kuunnella musiikkia; ehkä se liittyy siihen, että niin ei ole mitään kosketusta muihin ihmisiin. Kun ei kuule laulua eikä soittoa eikä sanoja.

Alko ärsyttää, kun tulin kotiin. Oli ollu tosi hyvä olo koko päivän niissä haalareissa, tuntu että pystyin hyväksymään itteni. Mut siit kun tulin kotiin ja näin itseni peilisstä... ei hyvä. Tuli jotenkin lihava olo. Miten voin näyttää siltä että oon syöny norsun, ku ainoa mitä oon syöny tänään oli vähän aamiaista ja omena?! Kerrassaan masentavaa. Mulla oli ollu niin hyvä olo!!! AAARGH.

Haluaisin vaan kesälomalle. Lapualle, sinne yhteen huoneeseen, missä on viileää ja iso, puhdas sänky. Pohjanmaalle, ihme kyllä. Sais  olla rauhassa! vaikka se paikka ei nyt varsinaisesti ole mikään luonnonkauneuden huipentuma, niin on siellä silti kiva kävellä ja pyöräilllä. Vois vaan hengailla. En osaa kuvitella millaista se on, tuntuu että kaikkina viikonloppuina ja ylipäänsä on kauheesti hommaa eikä ehdi tehdä oikeesti mitään. Rauhassa, niin että siitä vois nauttia. Aina pitää pingottaa, sovittaa aikatauluja, tehdä koulutehtäviä ja soitella ympäriinsä. Ei ihan uskois että tän ikäsen elämä voi olla näin vaikean tuntusta.

No, onneks pääsen sinne ihan vähän yli kuukauden päästä. Oon kyllästyny siihen et herään aamulla kädet kipeinä ku oon puristanu niitä nyrkkiin yöllä.