Tuntuu vaan
Kun kuuntelee musaa
Ja se ääni maalaa kuvan eteen
Kuvan jostain ihan muualta
Herättää henkiin mielikuvia ulkomailta,
jotain mitä ei
tunnista
se vaan nousee sisältä ja häipyy seuraavassa sekunnissa
kelaat taaksepäin ja
taas sama
välähdys valoja ja katuja.

Se tulee takaisin
Se tulee
Kun kävelet valkoista käytävää
Se tulee
Se kuuluu, yrität enemmän
Ja koetat muistaa vielä kotona
Mitä sanottiinkaan
Ja se tulee

Yritetään saattaa se paperille
Se kävelee pois
Menee pois
Kahden hetken jälkeen
Saattaminen ei taaskaan ihan onnistunut

Venäjältä, Lontoosta
Valoja ja katuja
Kasvot jotka vaan menee ohi
Niitä ei katso tärkeiksi
Kuin vasta myöhemmin
Tajuaa että mikään
Muu ei ole tärkeää

Muu kuin valo ja katu
Sen tumman miehen kasvot
Tai miksei naisenkin.
Siihen ei saa tarttua, se häipyy
Ainoa tärkeä häipyy
Menee ohi.

Ainoa traagisuus
Piilee kyvyttömyydessä keskittyä
Siihen mikä menee ohi.
Ohi
Katso ja älä katso
Ei onnistu
Ei onnistu

Juuri sen takia itken lattialla
Revin ruumiini irti
Koska en taaskaan muistanut
Koska yritän saada maalatusta kuvasta kiinni
En taaskaan osaa
En taaskaan huomaa

Sitä sitten yritetään selvittää
Huoneessa jonka seinä auttaa
Mutta ei minua. Se on
Oikeastaan ihan väärässä
Paikassa
Yritetään selvittää
Jos vain voisin sanoa etten pysty
En osaa
En huomaa

Se vastaisi
Se eläin, se sanoisi
Ettei tarvitse
Että kadut ovat minun päässä
Ja niitä pitää kävellä
Se elukka ei ymmärrä

Enkä minä jaksa
En halua yrittää
Kun mikään ei nyt onnistu
Siinä mitä pitäisi
Ei edes pitäisi, se sanoo
Pitää miettiä että osaa pukea.
Yrittää päästää sanat irti.

Eksyin.
Se ei koskaan onnistu
Traagisuus piilee siinä
Ehkä sen ei pidäkään
Mutta minun pitää yrittää
Älä katso
Älä katso

Haluan repiä sen irti
Mikä se on, eläin kysyy
Vastaan.
Minä
Minut haluan irti, tai ei
Ruumiin

Haluan jonkun toisen oman.
En toisen eläimen, vaan jumalan
Haluan jumalan ruumiin
Jolla voin
Lakata yrittämästä

Älä katso kun haluan!