Luin just hintonin sitä "That Was Then, This Is Now"-juttua. Tuli vaan siitä mieleen jotain asioita...

Kun kirjoissa, taai no, esim. Houkutuksessa, ihmiset ajattelee itsemurhassa ja muissa asioissa sitä, miten niiden kuolema tai muuu muihin ihmisiin vaikuttaiss. Se on aina tuntunu musta niin oudolta. Kun ite mietin sellasia asioita, ei mua kiinnosta tippaakaan, että tulisko joku hulluks surusta sen takia. Saattaa hyvin olla, että vaikka äitini menisi loppuelämäkseen täysin sekaisin, mutta ei kiinnosta. Ajatus siitä, että vaikka joku Miro hyppäisi ikkunasta, on tietysti vhän imarteleva. Että oikein mun takia. Mutta kun niissä kirjoissa muiden tuska estäää sitä tyyppiä kuolemasta tai häipymästä tai mitä vaan, niin muhun se ei vaikuta ollenkaan. Jos joku kertois mulle, että joku niistä melkeinkavereista joita mulla on, alkais käyttää heroiinia tai muuten tuhoais elämänsä mun ogelmien takia, ni ei kuule liikuta yhtään. Olenko siis niin itsekäs, että en välitä kenestäkäään 'läheisestäni'?

Ajattelen, että munhan asia se on. Jos sen tyylinen ratkaisu helpottais mua, niin en nyt ole niin hullu että rupeaisin muiden mahdollisia siitä koituvia mielenterveysongelmia murehtimaan.

Ja eikös ole niin, että jos on joku, jonka takia sellaisia ajattelisi, niin ei kannata edes pohtia hukuttautumista yms,.? Kun ajattelisi, että silloin se joku voi myös auttaa...

Aika kamala olo. Äiti jotain piirustusjuttuaan varten halus välttämättä ottaa kuvan musta ja georgesta. HRrrrrrr. En tiennykään että oon niin paskan näkönen ilman silmälaseja.

Yritän lohduttautua ajatuksella, etten kuitenkaan koko ajan näytä siltä. Kun se kuvahan otetaan siinä yhdessä sekunnin osasessa, että ei muut näe mua pitkään sen näkösenä eikä ne myöskään ehdi tuijottaa ja arvostella mun naamatauluani... olin jo ajatellu lähteä nopee kaupungille tänään, mutta lähti kyllä sillä sekunnillaa kaikki halut häipyä... Ehkä illalla uskaltaudun hiippailemaan johonkin lähelle, että en ihan tukehdu.

If you have two friends in your lifetime, you're lucky. If you have one good friend, you're more than lucky.

The difference is, I said evenly, That was then, and this is now.

You get tough like me and you don't get hurt. You look out for yourself and nothin' can touch you...